Niilon, Lassin ja Kertun blogi

Minä keksin pari iltaa sitten, että sängyssähän voi kävellä puita pitkin. Nukuttaminen onkin äipän mielestä aika tuskaista touhua nykyään, minä nousen istumaan, seisomaan ja steppaan pitkin sänkyä. Lopulta äippä vaan pitelee kiinni pepusta eikä anna enää nousta ylös ja sillä tavalla minä rauhoitun. Äippä sanoo, että jokaisella lapsella on tarkoituksensa ja minut on selvästi laitettu tänne pidentämään hänen hermojaan. Syytä olisikin, on tuo aika lyhytpinnainen. Äippä sanoo, että minä olen ihan samanlainen ja meillä voi olla tuskaiset teinivuodet edessä. Minä en edes tiedä, että mitkä ne teinivuodet on, mutta odotan innolla!

Päikkärit minä nukun nykyään pääasiassa sisällä. Ulkona nukun vaan lyhyitä pätkiä, aina joku melu herättää minut. Sisällä omassa sängyssä (kun vaan maltan nukahtaa) nukun hyvät ja sikeät unet. Ihan pienenä minä en nukkunut kuin liikkuvissa vaunuissa, sitten opin nukkumaan partsilla ja nyt haluan omaan sänkyyn. Äippä on ihan ihmeissään. Sinänsä on äipän mielestä hyvä, että osaan nukkua sisällä, partsivaunut olivat jäämässä tosi pieniksi ja äippää ei kuulemma olisi huvittanut kantaa rattaita edestakaisin rappusissa. Meidän talossa kun ei ole hissiä. Partsivaunuihin olisi pitänyt lisäksi ostaa valjaat, etten olisi päässyt putoamaan niistä pois, mutta nyt se ei siis ainakaan näillä näkymin ole tarpeen.

Ensi viikolla on muuten ihan hirveästi tekemistä. Ensin maanantaina minulla on neuvola, sitten tiistaina tehdään vihdoin kaupat tontista kaupungin kanssa ja torstaina lähdetään laivalle. Minulla ja Helmillä (Venlan sisko) on siellä sitten tosi villiä menoa!

Olen muuten alkanut jutella tosi paljon. Väiskin nähdessäni sanon nyt melkein aina "Vää" ja Elsalle "Ee", molemmat tosi vienolla ja hellällä äänellä. Lamput ovat tosi kiinnostavia ja ne ovat minulle "ämppy" tai "ppy".