Niilon, Lassin ja Kertun blogi

Viime perjantaina vihdoin keksin, että makuultani voin pungeta itseni istumaan. Sillon tein sen pari kertaa ihan vahingossa, enkä oikeastaan edes tajunnut, mitä tapahtui. Tänään sitten keksin sen ihan oikeasti ja ai että minulla oli hauskaa! Äippä naureskeli, että minun täytyy tehdä kaikki ihan omassa järjestyksessäni: ensin opin nousemaan seisomaan ja sitten vasta istumaan! Tai olenhan siis istunut jo monta kuukautta, mutta en ole tätä ennen osannut itse nousta makuultani ylös.

Minä täytin viime viikolla hurjat 9 kk ja olen kuulemma maailman itsevarmin otus (tai niin äippä ja iskä väittävät). Jos haluan jotain, en hellitä vaikka kuinka kiellettäisiin. Äippä sanoo, että kummasti onnistun tavalla tai toisella itseni aina hilaamaan kukkaruukulle kun silmä välttää ja sitten tyhjennän mullat lattialle. Se ei ymmärrä, että minä tutkin maailmaa! Ja se se vasta tärkeä juttu onkin, saisi nyt vähän relata.

Tänään oli taas ihanan lämmin ja oltiin melkein kaksi tuntia puistossa. Siellä oli tosi paljon muita lapsia ja minä löysin sieltä ihanan pojan, Paavon. Paavo oli aika villi, mutta minä halusin seurata häntä ympäri puistoa. Paavo oli kyllä moisesta huomiosta vähän hämillään.

Meidän uusi kamera ei ole vieläkään tullut vaikka sen piti tulla viimeistään tänään. Maahantuojalla on kuulemma ongelmia, mutta saisi kyllä vihdoinkin tulla, että päästäisiin taas kuvaamaan. Vanha kamera toimii tosi huonosti ja sillä otetut kuvat on tosi epäselviä. Mutta ehkäpä huomenna tulee soitto kameraliikkeestä...