Niilon, Lassin ja Kertun blogi

Meillä on ollut tosi kiireinen viikko. Tässä muutama katsaus tapahtuneeseen:

Konttaaminen: Minä konttaan! Viime viikolla yhtäkkiä huomasin, että voihan sitä kontatakin ja nyt menen ja lujaa. Tyylini on hieman omintakeinen, toinen jalka konttausasennossa ja toinen suorassa. Eli puoliksi konttausta ja puoliksi karhunkävelyä. Kokokarhunkävely sujuu myös muutaman askeleen verran, mutta se on vielä aika hidas tapa edetä. Tässä omassa konttaustyylissäni on hauskaa se, että helteillä ainoastaan yksi paljas, hikinen polvi hiertyy lattiaa vasten!

Käveleminen: Taaperokärryllä mennään ja lujaa! Hankalaa on vain se, että en itse osaa vielä kääntää kärryä vaan hurja kyyti pysähtyy kun seinä tulee vastaan. Sitten sanon "äh, äh" ja äippä tai iskä käy kääntämässä kärryn ja vauhti jatkuu.

Seisominen: Seison jo pitkiä aikoja ilman tukea ja olen tosi pollea siitä! Osaan myös melkein nousta lattialta suoraan seisomaan ilman tukea, sängyllä se onnistuu jo jos peitto on vähän kasassa ja ponnistan käsilläni siitä!

Projekti tutti: Minä olen viime aikoina heräillyt tosi usein yöllä, tunnin välein on äippä joutunut laittamaan tuttia suuhun. Äippä alkoi olla tosi väsynyt pätkittäisiin uniin ja vajaa viikko sitten se päätti yöllä iskän kanssa, että nyt luovutaan tutista kokonaan. Ensimmäisenä yönä itkin tutin perään kolmisen varttia, mutta rauhotuin äidin kainalossa. Sen jälkeen en ole koko tuttia muistanut kuin vain nukahtaessa. Nukuttaminen on vähän vaikeampaa nyt, mutta kun nukahdan, porskutan sitten unta kunnolla. Herään öisin yleensä vain kerran, kolmen-neljän välissä ja tulen silloin äipän ja iskän viereen nukkumaan ja jatkan unia seitsemään (tai joskus harvoin kuuteen, jolloin äiti kyllä yrittää tainnuttaa minut vielä nukkumaan). Havahduin siis ilmeisesti aina siihen kun tutti oli pudonnut suusta, jatkoin unta kun tutti tuli takaisin ja taas heräsin. Äippä ja iskä on ihan äimänä, kun tutista luopuminen on onnistunut näin helposti! Minä en ole kyllä kamalasti koskaan tuttia syönytkään, ainoastaan nukkuessa.

Elsa: Eilen illalla Elsa hyppäsi parvekkeelta ja oli saunan terassin alla kolossa koko yön. Äippä ja iskä istuivat vuorotellen koko yön ulkona eivätkä nukkuneet ollenkaan. Elsa oli itsepäinen, eikä suostunut tulemaan pois kolosta. Aamupäivällä me sitten äipän kanssa saatiin se kiinni ja se on ollut ihan väsy koko päivän! Elsa meni nukkumaan minun hoitopöydälleni, arvasi vissiin, että en sinne pääse mitenkään sitä häiritsemään...

Motskarionnettomuus: Tänään kun minä olin menossa nukkumaan, ajoi meidän talon kohdalla poika moottoripyörällä puuhun. Poika nousi kyllä jaloilleen, mutta pyörä meni ihan rikki ja bensatkin valuivat kadulle. Paikalle tuli poliisi- ja paloauto sekä ambulanssi. Pojalla oli tuuria, lensi nimittäin pienen koivun päälle ja vältti juuri ja juuri ison männyn. Äippä on viime päivät paasannut siitä, että meidän talon edessä olevalla tiellä ajetaan aivan liian kovaa. Onneksi kukaan ei jäänyt alle, kävelytiellä kun kulkee tosi paljon ihmisiä, mekin lähes päivittäin.