Niilon, Lassin ja Kertun blogi

Viime päivinä on ollut taas kivat ulkoiluilmat, mutta vettä on kyllä ripotellut jossain vaiheessa lähes joka päivä. Me ollaankin oltu tosi paljon ulkona kun minä siitä kovasti tykkään!

Sunnuntaina käytiin Linnanmäellä, mukana oli myös Maiju-serkku (Maiju on oikeasti minun äippäni serkku, mutta minä saan kutsua häntä omaksi serkukseni kun ei muutakaan hyvää nimitystä olla keksitty). Maiju kävi vaikka missä laitteissa, Vuoristoradassakin äipän kanssa, mutta niinpä kävin minäkin! Ensin äipän ja Maijun kanssa karusellissa, sitten iskän kanssa Panoraamassa ja vielä iskän kanssa Vankkuripyörässä. Näistä Vankkuripyörä oli ehdoton suosikkini, kovasti siellä korkealla ilmassa hihkuin!

Minä olen alkanut jokellella kovasti. Tähän asti olen lähinnä vain kiljunut ja murissut, mutta nyt sanavalikoimassa on mm. vau-vau, väy-väy, mam-mam, nam-nam ja bam-bam. Jos oikein hellälle päälle satun, halaan kovasti ja sanon "ai... oi...". Tänään Väiskin nähdessäni sanoin "Vä" ja Elsalle tapailin jotain eellä alkavaa. Uskottava se on äipänkin, että minä olen kasvamassa isoksi!

Ainakin toistaiseksi minä olen palannut kaksiin kunnon päiväuniin. Illat olivat aika villit yksillä unilla ja sitten nukuin levottomasti yölläkin ja nyt äippä laittaa minut torkuille jo ennen lounasta. Joskus nukuttamisessa menee kauemmin, joskus vähän vähemmän aikaa. Yöt olen nukkunut nyt hyvin, mutta jostain syystä nukun tosi huonosti, jos iskä nukkuu samassa huoneessa. Iskä on nyt nukkunut muutaman yön työkkärissä ja minä en ole edes heräillyt yöllä! Äippä sanoi, että minut täytyy varmaan kohta siirtää omaan huoneeseen nukkumaan, että iskä pääsee takaisin omaan sänkyynsä. Iskä kuorsaa ja pyörii aika tavalla öisin ja äippä epäilee jumppaöiden johtuvan siitä. :) Mutta saas nyt nähdä, mitä tapahtuu. Joka tapauksessa menen sitten uudessa talossa nukkumaan omaan huoneeseen, mehän yritetään muuttaa ensi vapuksi!

Käytiin muuten jättämässä rakennuslupahakemus perjantaina koko perheen voimin. Ensi tiistaina me sitten mennään tekemään kaupat tontista ja sitten se on menoa! Kesäkuun lopussa aloitetaan puiden kaataminen tontilla ja kaivinkoneet tulevat heinäkuussa.

Me vihdoin saatiin se uusi kamera tänään! Nyt äippä pääsee sitten taas ottamaan kunnollisia uusia kuvia minusta ja minä poseeraamaan. Olenkin aikamoinen linssilude. :)

Kovasti näyttää siltä, että olen siirtymässä yksiin päiväuniin. Tänään nukuin kahdentoista jälkeen vajaat pari tuntia ja sitten viiden aikaan 15 minuuttia. En yhtään enempää! Iltaunille menin sitten puoli yhdeksän maissa. Äippä on ihan kummissan kun minusta on tullut yhtäkkiä näin iso. Aamutkin ovat meillä taas jatkuneet vähän pidempään, nukun yleensä kahdeksaan. Äipän mielestä se on ihanaa, se kun tykkää kukkua illalla ja on aina tosi väsynyt aamulla. Nukun muuten päikkärit nykyisin omassa sängyssä, jossa voin pyöriä ja kieriä vapaasti. Vaunuissa alkaa olla niin ahdasta, etten mahdu siellä juurikaan liikkumaan!

Olen alkanut jutella ihan hirveästi. Aamulla hihkun äipälle sängyssä "vau-vau-vau-vauva!!" ja äipän mielestä se on suloista. Se sitten aina kyselee minulta, että "onko Niilo vauva" ja minä tietysti kuuliaisesti vastaan "vauva". Tänään kaupassa istuin ostoskärryissä ja huutelin "vauva! vauva! vauva!". Ihmisten mielestä olin suloinen, ne vilkuttelivat ja hymyilivät minulle. Kaupassa oli myös ihana pieni tyttö, jolle minä ensin hymyilin ja joka sitten vilkutteli minulle hyllyjen välistä. Minä olin aivan myyty!

Minä tykkään myös muiskautella lentopusuja, yleensä äipälle tai iskälle. Tänään tosin päätin muiskauttaa myös yhdelle sedälle, joka tutki kaupan näkkileipävalikoimaa. Setää nauratti kovasti, miksiköhän?

Viime perjantaina vihdoin keksin, että makuultani voin pungeta itseni istumaan. Sillon tein sen pari kertaa ihan vahingossa, enkä oikeastaan edes tajunnut, mitä tapahtui. Tänään sitten keksin sen ihan oikeasti ja ai että minulla oli hauskaa! Äippä naureskeli, että minun täytyy tehdä kaikki ihan omassa järjestyksessäni: ensin opin nousemaan seisomaan ja sitten vasta istumaan! Tai olenhan siis istunut jo monta kuukautta, mutta en ole tätä ennen osannut itse nousta makuultani ylös.

Minä täytin viime viikolla hurjat 9 kk ja olen kuulemma maailman itsevarmin otus (tai niin äippä ja iskä väittävät). Jos haluan jotain, en hellitä vaikka kuinka kiellettäisiin. Äippä sanoo, että kummasti onnistun tavalla tai toisella itseni aina hilaamaan kukkaruukulle kun silmä välttää ja sitten tyhjennän mullat lattialle. Se ei ymmärrä, että minä tutkin maailmaa! Ja se se vasta tärkeä juttu onkin, saisi nyt vähän relata.

Tänään oli taas ihanan lämmin ja oltiin melkein kaksi tuntia puistossa. Siellä oli tosi paljon muita lapsia ja minä löysin sieltä ihanan pojan, Paavon. Paavo oli aika villi, mutta minä halusin seurata häntä ympäri puistoa. Paavo oli kyllä moisesta huomiosta vähän hämillään.

Meidän uusi kamera ei ole vieläkään tullut vaikka sen piti tulla viimeistään tänään. Maahantuojalla on kuulemma ongelmia, mutta saisi kyllä vihdoinkin tulla, että päästäisiin taas kuvaamaan. Vanha kamera toimii tosi huonosti ja sillä otetut kuvat on tosi epäselviä. Mutta ehkäpä huomenna tulee soitto kameraliikkeestä...

Nyt ilmat tuntuvat taas tosi kylmiltä, kun ehdittiin tottua noihin kahdenkympin lämpöihin. Eilen täällä Hyvinkäällä satoi koko päivän ripotellen ja oli tosi kylmä. Sateen seassa tuli alas myös lumihiutaleita! Tänään oli poutaista, mutta edelleen viileää.

Tänään muuten tapahtui ihme: minä nukuin toiset päikkärit omassa sängyssä! Kolmiviikkoisena päätin, että nukun vaan pihalla ja sen jälkeen minua on ollut turha edes yrittää saada omaan sänkyyn päiväunille. Tänään aamulla olin tosi väsy ja äiti sitten laittoi minut sänkyyn puoli kymmenen maissa ja sinnehän minä nukahdin! Nukuin melkein kaksi tuntia ja sitten jaksoin taas porskuttaa. Toiset unet nukuin sitten normaalitapaan parvekkeella.

Joinain päivinä on tuntunut siltä, että minä aion kohta siirtyä yksiin päiväuniin, mutta sitten taas joinain päivinä ei moinen tule kuuloonkaan. Viime yönäkin valvoin ja jumppasin neljästä viiteen (mahalleen, ryömimistä ympäri sänkyä, kierähdys selälleen, taitava potku suoraan iskän rintaan ja samalla tiukasti äitiä nenästä kiinni), joten eipä se mikään ihme olekaan, että olin jo, aamusta tosi väsy. Äiti nukkuisin mielellään vähän pidempään, mutta minä haluan yleensä nousta jo seitsemän maissa. Jos äippä ei muuten nouse, teen aamukakat vaippaan ja sitten sitä harmittaa. Yleensä kuitenkin pidättelen sen aikaa, että pääsen potalle ja väännän ne sitten sinne.

Sunnuntaina oli äitienpäivä ja me juhlittiin kovasti. Ensin kotona ihan pienimuotoisesti ja sitten käytiin onnittelemassa sekä mummoa, mummia että mummua. Mummu asuu nyt toistaiseksi mummin luona, joten napattiin kaksi kärpästä yksillä kahveilla! Kohta mummu pääsee sitten muuttamaan uuteen asuntoonsa, sitä vaan vähän remontoidaan ensin.

Tänään minulla oli kylpypäivä ja ai, että minulla oli hauskaa! Ensin me laskettiin iskän kanssa vesi ammeeseen ja sitten iskä laittoi minut potalle. En olisi millään malttanut istua siinä, kun kylpyvesi odotti! Kylvyssä läiskytin vettä ja kastelin koko kylppärin ja nousin noin 15 kertaa seisomaan. Istuminen ei ole hauskaa, jos voi seistäkin! Aina kun iskä laittoi minut istumaan, kampesin itseni uudestaan ylös. Onneksi meillä on uusi kamera tilauksessa ja se saapuu ensi viikolla. Äippä nimittäin kuvasi minua kylvyssä kun olin kuulemma hupaisa näky, mutta eipä siinä juuri mitään näy.

Viime päivät ovat olleet tosi kuumia. Ja minä olen nauttinut! On ihanaa, kun ei tarvitse laittaa paljoa päälle ulos lähtiessä. Rattaissa on yhtä kiva istua kuin Roomassa, kun saa olla pelkkä t-paita päällä. Meidän perhe odottelee kyllä sadekuuroa, koska ilma on tosi pölyinen ja meillä kaikilla on nenä tukossa, varsinkin öisin.

En edelleenkään suostu ryömimään enkä konttaamaan, vaikka osaankin ryömiä. Öisin möngin äipän riemuksi sängyn päästä toiseen, mutta päivisin vaan kiljun, jos minut laittaa lattialle mahalleni. Sen sijaan nousen seisomaan ja otan jo hapuilevia sivuaskeleita tukea vasten. Äippä sanoo, että olen vaan sen verran pöhelö, että en ihan tajua pitää koko ajan kiinni tuesta. Äippäpä ei ymmärrä, kuinka kiire minulla on! Äipän päivät kuluvat rattoisasti kun se kävelyttää minua huoneesta toiseen.

Lempipuuhiani nykyisin ovat:
1. Seisominen akvaarion edessä kaloja ihmettelemässä
2. Elsan hoitaminen (eikä aina ihan hellästi) ja Väiskin hännästä kiskominen
3. Uiminen ja kylpeminen
4. Autolla pöristely huoneesta toiseen (pääsenkin aika kovaa vauhtia!)
5. Ulkona rattailla ajelu ja leikkipuistossa leikkiminen
6. Lasten kanssa leikkiminen (äipän kanssa kotona on välillä tosi tylsää!)

Rakennushommista sen verran, että tällä viikolla iskä hoitaa naapurien kuulemisia ja sitten ensi viikolla olisi tarkoitus hakea rakennuslupaa. Tonttikaupatkin pitää vielä tehdä, sanoo iskä, mutta rakennusluvan voi jättää vireille jo ennen sitä. Meillä tuo taloprojekti etenee vähän eri tavalla kuin muilla, koska meidän tontti on AP-tontti. Siihen siis piti alunperin rakentaa paritalo, mutta iskä kikkaili sen niin, että saatiin tehdä kaksi erillistaloa! Iskä ja äiskä sanoi aluksi, että me rakennetaan itse molemmat talot, mutta sitten me löydettiinkin toiselle talolle kivat rakentajat. Jipii, leikkikavereita heti naapuritalossa! Muutenkin Kruununmaalle on tulossa aika paljon lapsiperheita, mikä on tosi hyvä juttu.

Äippä ei ole ehtinyt oikein päivitellä blogia tällä viikolla, koska kaikki aika on mennyt silmäleikkauksessa. Keskiviikkona oli esitutkimus Helsingissä ja eilen, torstaina, äippä sitten leikattiin laserilla. Minä olin Sari-tädillä hoidossa ja meillä oli Aino-serkun kanssa ihan mielettömän kivaa. Isona minusta tulee ehkä ihan samanlainen kuin Aino. Äippä tuli eilen kotiin mustat lasit silmillä ja muistutti lähinnä kärpästä (U2:n Bonoa, sanoi äippä, mutta minä en edes tiedä mikä se sellainen pono on). Näki kuitenkin jo hienosti ilman silmälaseja! Mustia laseja piti pitää yön yli ja sitten ne sai ottaa pois ja tänään äippä on nähnyt ihan kuin ei olisi koskaan ollutkaan likinäköinen! Tänään iskä oli kotona ja hoiti minua kun äippä kävi jälkitarkastuksessa. Molemmissa silmissä oli jo normaali näkö (+0,25, joka tasoittuu vielä pois) ja kaikki hienosti. Hassua. Iskällä on onneksi vielä lasit, minä kun kovasti tykkään niiden heittämisestä nurkkaan. Äippä joutuu nyt pari viikkoa laittamaan antibioottia silmiin, ettei niihin tulisi tulehdusta ja lisäksi käyttämään kostutustippoja, koska silmät ovat tosi kuivat. Minä en saa kuulemma koskea silmiin, koska niihin on leikattu jotkut kummat läpät sarveiskalvoon.

Äippä oli sitten Helsingissä tehnyt aika paljon ostoksia. Minä sain vähän uusia kesävaatteita ja sen lisäksi Babar-palapelin, kylpyankan ja taaperokärryn! Kärrystä olin aivan haltioissani, mutta äippä sanoi, että minulla on kyllä paljon enemmän intoa kuin taitoa siinä hommassa. Hiljaa hyvä tulee, kuulemma, mutta sitä minä en usko. Miksi kävellä, jos voi myös juosta? Kuljen kovaa vauhtia, jos minua pitää käsistä kiinni enkä paljoa paikoillani viihdy. Tukea vasten seisoessani otan myös jo sivuttain vähän askelia. Ryömiminen ei edelleenkään juurikaan kiinnosta, paitsi öisin möyrin sängyn päästä toiseen.

Viikko sitten tein mielenkiintoisen löydön: minulla on pippeli. Aina vaipanvaihdon yhteydessä ja potalla tarkastan, että onhan se vielä siellä. Iltaisin on hauskaa, kun saan ottaa ilmakylpyjä peppu paljaana ja pippeli heiluen!

Viime aikoina on ainakin Hyvinkäällä ollut aivan ihanat ilmat ja minä olenkin päässyt melkein joka päivä puistoon! Iskä osti minulle hiekkaleluja ja niillä on hauska leikkiä hiekkalaatikolla. Tänään iskä opetti minua tekemään hiekkakakkuja!

8kk-neuvolassakin käytiin ja todettiin, että olen kasvanut aika lailla. Olen nyt 75cm ja 9470g! Kyllähän minä kovasti syönkin (paitsi nyt viime päivinä ei ole puuro taas maistunut kun hammas on puhkemassa) eli mikäs ihme se sitten on, että olen kasvanut?

Minun äippäni menee nyt torstaina silmäleikkaukseen. Sitten se ei kuulemma enää tarvitse silmälaseja tai niin se ainakin toivoo. Minusta on hauskaa, kun äidillä on lasit päässä, niistä kun on tosi hauskaa napata kiinni ja heittää ne nurkkaan. Äippä ei tykkää siitä ollenkaan, mutta se onkin vähän kalkkis. Äipän mielestä ei ole yhtään hauskaa myöskään se, että minä puraisen sitä leuasta, mutta minusta se on hurjan hassua!

Olen kääntynyt mahalleni jo monta kuukautta (4,5-kuukautisesta), mutta nyt yhtäkkiä olen keksinyt, että sitähän voi tehdä yölläkin. Äippä sanoo, että se on aika väsynyt kun kääntelee minua kaiken yötä takaisin selälleen. Minä en oikein osaa mahallani nukkua, paitsi tänään aamulla nukuin kyllä niin kun äippä heräsi. Äippä ottaa minut yleensä viereen nukkumaan kun alan kääntyillä kun siinä on kuulemma helpompi vahtia, että mitä puuhaan. Iskä me pistettiin väliaikaisesti työhuoneeseen nukkumaan ja makkarin sänky on siirretty seinän viereen, etten ryömi sieltä alas yöllä.

Ihottumat on muuten saatu kuriin! Tosi hyvä juttu! Äippä rasvasi päätäkin ihan kamalasti ja kaikki karsta lähti siinä sitten irti. Minä olenkin monta kuukautta raapinut päänahan ihan verille kun sitä on kuttittanut. Me jatketaan kortisonilla rasvausta vielä muutama päivä ja jatketaan sitten pelkällä perusvoiteella. Huomenna otetaan kestovaipat taas käyttöön, nyt rasvauksen takia olen käyttänyt kertiksiä. Hirveä määrä tulee kyllä jätettä muutamassa päivässä! Äippä sanoo, että sille on tullut hirveän huono omatunto jo tästä määrästä vaippajätettä, saatikka sitten siitä, että aina käytettäisiin kertiksiä.