Niilon, Lassin ja Kertun blogi

Äipän harmiksi sana päppis on kadonnut jonnekin, mutta olen käyttöön hieman helpommin ymmärrettävän sanan tiitti. Kun minä saan jotain, muistan yleensä kiittää kovin pontevasti: Tiitti!


Yhtenä päivänä oltiin äipän kanssa lähdössä kauppaan ja äipän mielestä lähtö kesti taas liian kauan. Minä nimittäin olen sellainen vekkuli, että kun ollaan johonkin lähdössä, keksin sen sata tärkeää tekemistä, joita ei voi jättää kesken. Äippä on välillä tosi mälsä, kun sitten se vaan sanoo, että on pakko lähteä vaikka oikeasti ei olla menossa mihinkään tärkeään vaan vaikka kauppaan. Ja sitten minun on pakko jättää joku juttu kesken. No me kun oltiin lähdössä sinne kauppaan, keksin yhtäkkiä, että minä haluan pestä hampaat haajalla (=hammasharja). Äippä ei olisi ensin halunnut antaa sitä, mutta antoi sitten kuitenkin (ja huokasi tosi syvään). Minäpäs siitä riemastuin ja lähdin juoksemaan haajan kanssa ympäri asuntoa ja lauleskelin näin: Äitiii, tiiittiii! Äippäkin siitä sitten relasi ja nauroi kyyneleet silmissä kun olin kuulemma niin suloinen. Niinhän minä aina olen, vaikka sen itse sanonkin.


Jos minulla on joku purkki tai pullo, niin sanon kovin ponnekkaasti avaa. Jos kukaan ei kuule, sanon todella ponnekkaasti uudestaan! Sitten kun saan purkin aukin, sanon tiitti. Jos kukaan ei tule siinä samassa purkkia avaamaan, se saattaa (ihan vahingossa tai ainakin melkein) lentää nurkkaan. Äippä sitten aina sanoo, että tavaroita ei saa paiskoa, johon minä totean, että se kaa (=kaatui, tippui). Minäkin aina välillä kaa lattialla kun menen vauhdilla, silloin yleensä sanon kaa, oho!


Olen muutenkin alkanut puhua aika lailla ja äippä sanookin, että olen aikamoinen papupata. Joskus jos en keksi muuta sanottavaa, juoksen ympäriinsä ja puhun siansaksaa. Minun mielestäni lapsen kuuluu sekä näkyä että kuulua ja minua on aika hankala olla huomaamatta!


Ai niin, arvatkaas mitä söin eilen? Kakkaa. Äippä kyllä sanoi, että ei se ollut makkaraa vaan kylmäsavustettua tofua, mutta minusta se oli kyllä ihan selkeetä kakkaa. Ja hyvää. Isi ei tykännyt siitä, mutta se onkin aika nirso syömisten suhteen.

Labels: Niilon suusta, syöminen