Niilon, Lassin ja Kertun blogi

Meidän perheellä on ollut viime viikkoina hirmuinen kiire. Meidän taloa rakennetaan kovaa vauhtia ja minä olen ollut auttamassa pikkuinsinöörinä. Erityisesti olen ihastunut maansiirtokoneeseen ja olenkin päättänyt, että minusta tulee isona kaivinkoneen kaivaja! Kaivinkone on niiiin ihana, että haluaisin koko ajan mennä koskettamaan sitä ja äippä saa olla tarkkana, etten mene koneen viereen kun se on käynnissä. Metsuria minusta ei muuten tule, sillä moottorisaha on tosi pelottava. Iskää ei muuten juuri kotona näy kun se on raksalla koko ajan ja me ollaankin äipän kanssa käyty sitä moikkaamassa siellä joka päivä ja viety sinne ruokaa ja kahvia. Tänään iskä valaa siellä anturoita vaikka minä kyllä ihmettelenkin sitä hommaa. Meidän kissoilla nimittäin on jo anturat, polkusellaiset, eikös niitä voisi käyttää siellä talossa sitten kun kissat muuttaa sinne meidän kanssa asumaan?

Minä en muuten enää konttaa ollenkaan vaan kävelen tai juoksen koko ajan. Korkeiden kynnysten yli, vessaan tai parvekkeelle, minä menen karhunkävelyä. Nyt käveleminen ja juokseminenkin sujuu kenkienkin kanssa ja painan menemään raksallakin kuin pieni höyryveturi. Äippä on aika väsynyt iltaisin kun saa minut nukkumaan, minä kun menen kuin ikiliikkuja kaiken päivää. Nyt illat ovat venyneet ja venyneet ja tänään äippä kokeili jos minä pärjään yksillä unilla. Hienosti pärjäsin, nukuin päikkäreitä puoli yhdestä puoli kolmeen. Äippä sanoi, että illalla minä menen sitten aikaisemmin nukkumaan, mutta en minä niin kovin aikaisin mennyt, nukahdin puoli yhdeksän jälkeen. Saas nähdä miten aamusta nukun. Äippä toivoo kovasti, että nukkuisin seitsemään, mutta saatanpa yrittää herättää sen kuitenkin kuudelta. Äippä sanookin, että minä olen aikamoinen ikiliikkuja.

Kun me äipän kanssa aloitettiin tämä blogi, tarkoituksena oli kertoa kuulumisia tutuille. Mutta kas kummaa! Tällä blogilla on lukijoita aika lailla ja moni ei minua ole koskaan tavannutkaan. Nyt minun blogiania suositeltiin Blogiskoopissakin! Minä olen nyt kyllä aika polleana. Lisäsin tuonne profiiliin syntymäaikani niin tuntemattomienkin on helpompi minuun tutustua.

Minä olen kova poika siivoamaan. Eilen minä ensin autoin äitiä vessanpesussa:


Sitten imuroin iskän kanssa:


Olisin halunnut lähteä mukaan kun iskä vei roskat:


Mutta onneksi sitten muistin kissanlaatikon ja Väiskin:

Minä olen nyt sisäistänyt kävelyn niin, että kävelen enemmän kuin konttaan. Sunnuntaina opin, että kävellessä voi kääntyä ilman että täytyy välillä mennä alas lattialle ja sehän auttoi kummasti. Tänään yritin ottaa vähän juoksuakin, mutta sitten kyllä sotkeuduin jalkoihini. Mutta kohta menen ja kovaa!

Me ollaan äipän kanssa oltu tosi paljon pihalla. Tässä minä kävelen meidän taloyhtiön nurmikolla ja tässä rummutan. Ihanaa, ensi kesänä minulla on sitten ihan oma piha. Täytyy vaan odottaa, että iskä saa talon ensiksi pystyyn.

Hui! Täytän muuten tasan viikon päästä 11 kuukautta! Äippä kauhistelee, että miten aika voi mennä näin nopeasti, mutta minusta on kiva kasvaa isoksi. Tänään oltiin saunassa mummolassa ja minä sain salaa maistaa saunan päälle vähän iskän makkarasta kun niin kamalan pontevasti vaadin. Hyvältä maistui ja olisin syönyt lisääkin.

Meidän taloprojekti on nyt sitten vihdoin virallisesti alkanut. Äippä aloitti jälleen uuden blogin kirjoittamisen ja te voitte nyt sitten kaikki seurata raksan tapahtumia. Torstaina metsuri kävi kaatamassa puut tontilla ja minä olin äipän kanssa katsomassa sitä ihmettä. Aika kova meteli koneista lähti, mutta minä en ollut moksiskaan! Olisin koko ajan halunnut mennä lähemmäksi katsomaan koneita, mutta äippä ei päästänyt.

Ruokarintamalla meillä kuuluu sellaista, että äippä päätti, että minun on vihdoin aloitettava vähän möykkyisemmän ruoan syöminen. Aluksi protestoin aika lailla enkä juurikaan syönyt pariin päivään, mutta vähitellen olen tottunut vähän möykkyisempään ruokaan kun ei muuta enää minulle tarjota. Eipä se äipän mielestä mitään kovin möykkyistä ole kun se vieläkin sen sauvasekoittimella muussaa, mutta onhan siellä jo puolikkaita herneitä ja porkkananpaloja joukossa! Kyllä kai minä joskus opin ruokaani pureskelemaan, vaikka äippä väittääkin minun edelleen olevan tosi sihtikurkku. Hedelmätkin maistuvat taas vaihteeksi tosi hyvin ja siitä äippä on tosi tyytyväinen.

Viikonloppuna meillä oli Tuloset kylässä ja meillä oli Meten kanssa tosi hauskaa! Kontattiin kilpaa pallon perässä ja ihmeteltiin toisiamme. Olisi kiva, että Mette asuisi lähempänä, että me nähtäisiin useammin. Me käytiin uimalassakin sunnuntaina. Minä kävin uimassa ja Meten äippä yritti saada Metteä nukkumaan sillä välin. Lopulta me molemmat simahdettiin melkein yhtä aikaa rattaisiin ja sitten meidän iskätkin otti vähän unta.

Tällä viikolla me ollaan äipän kanssa käyty kaksi kertaa uimalassa. Ensin me mennään sinne ja leikitään vähän, sitten minulle laitetaan uikkarit ja saan mennä uimaan kahluualtaaseen. Kaikkein parasta on se, kun äippä antaa minun sukeltaa! Sitten minut kuivataan ja puetaan, syön vähän välipalaa ja menen varjoon rattaisiin nukkumaan. Sillä välin kun minä nukun, äippä ottaa aurinkoa ja neuloo. Tämä vasta on elämää!