Niilon, Lassin ja Kertun blogi

Viime torstaina otin ensimmäiset oikeat askeleeni ja nyt menen jo paljon pidemmälle. Käveleminen on hauskaa ja olen aivan innoissani! Äippä sanoi, että sen on pakko siivota hyllyjä ja siirtää särkyviä tavaroita ylemmäksi--minä en kyllä ymärrä, että miksi. Antaisi vaan olla siellä missä ovat. Minä osaan nyt myös nousta seisomaan suoraan vaan lattialta. Kontaankin lujaa, tosin omalla tyylilläni.

Meidän perhe oli viettämässä mittumaaria Jyväskylässä Helmin uudessa talossa. Meillä oli tosi hauskaa, käytiin puistossa ja pelattiin jalkapalloa. Minä nukuin yöt makeasti Helmin matkasängyssä ja äippä ja iskä pelasivat Scrabblea Helmin äipän ja iskän kanssa. Aamulla äippä ja iskä olivat väsyjä. Eikö ne ikinä opi menemään ajoissa nukkumaan? Helmin talo on Jyväskylässä ja aikamoisen hieno talo se onkin. Harmi juttu, että Helmi ei asu lähempänä, sen kanssa oli kiva leikkiä. Kotimatkalla minulla meinasi mennä hermo kun piti istua ihan paikoillaan turvaistuimessa ja äippä sanoi, että ihan heti ei kyllä lähdetä minnekään pidemmälle tai se ottaa kuulosuojaimet mukaan. Mutta silloinhan se ei ollenkaan kuule, mitä minä sanon!?!

Meillä on ollut tosi kiireinen viikko. Tässä muutama katsaus tapahtuneeseen:

Konttaaminen: Minä konttaan! Viime viikolla yhtäkkiä huomasin, että voihan sitä kontatakin ja nyt menen ja lujaa. Tyylini on hieman omintakeinen, toinen jalka konttausasennossa ja toinen suorassa. Eli puoliksi konttausta ja puoliksi karhunkävelyä. Kokokarhunkävely sujuu myös muutaman askeleen verran, mutta se on vielä aika hidas tapa edetä. Tässä omassa konttaustyylissäni on hauskaa se, että helteillä ainoastaan yksi paljas, hikinen polvi hiertyy lattiaa vasten!

Käveleminen: Taaperokärryllä mennään ja lujaa! Hankalaa on vain se, että en itse osaa vielä kääntää kärryä vaan hurja kyyti pysähtyy kun seinä tulee vastaan. Sitten sanon "äh, äh" ja äippä tai iskä käy kääntämässä kärryn ja vauhti jatkuu.

Seisominen: Seison jo pitkiä aikoja ilman tukea ja olen tosi pollea siitä! Osaan myös melkein nousta lattialta suoraan seisomaan ilman tukea, sängyllä se onnistuu jo jos peitto on vähän kasassa ja ponnistan käsilläni siitä!

Projekti tutti: Minä olen viime aikoina heräillyt tosi usein yöllä, tunnin välein on äippä joutunut laittamaan tuttia suuhun. Äippä alkoi olla tosi väsynyt pätkittäisiin uniin ja vajaa viikko sitten se päätti yöllä iskän kanssa, että nyt luovutaan tutista kokonaan. Ensimmäisenä yönä itkin tutin perään kolmisen varttia, mutta rauhotuin äidin kainalossa. Sen jälkeen en ole koko tuttia muistanut kuin vain nukahtaessa. Nukuttaminen on vähän vaikeampaa nyt, mutta kun nukahdan, porskutan sitten unta kunnolla. Herään öisin yleensä vain kerran, kolmen-neljän välissä ja tulen silloin äipän ja iskän viereen nukkumaan ja jatkan unia seitsemään (tai joskus harvoin kuuteen, jolloin äiti kyllä yrittää tainnuttaa minut vielä nukkumaan). Havahduin siis ilmeisesti aina siihen kun tutti oli pudonnut suusta, jatkoin unta kun tutti tuli takaisin ja taas heräsin. Äippä ja iskä on ihan äimänä, kun tutista luopuminen on onnistunut näin helposti! Minä en ole kyllä kamalasti koskaan tuttia syönytkään, ainoastaan nukkuessa.

Elsa: Eilen illalla Elsa hyppäsi parvekkeelta ja oli saunan terassin alla kolossa koko yön. Äippä ja iskä istuivat vuorotellen koko yön ulkona eivätkä nukkuneet ollenkaan. Elsa oli itsepäinen, eikä suostunut tulemaan pois kolosta. Aamupäivällä me sitten äipän kanssa saatiin se kiinni ja se on ollut ihan väsy koko päivän! Elsa meni nukkumaan minun hoitopöydälleni, arvasi vissiin, että en sinne pääse mitenkään sitä häiritsemään...

Motskarionnettomuus: Tänään kun minä olin menossa nukkumaan, ajoi meidän talon kohdalla poika moottoripyörällä puuhun. Poika nousi kyllä jaloilleen, mutta pyörä meni ihan rikki ja bensatkin valuivat kadulle. Paikalle tuli poliisi- ja paloauto sekä ambulanssi. Pojalla oli tuuria, lensi nimittäin pienen koivun päälle ja vältti juuri ja juuri ison männyn. Äippä on viime päivät paasannut siitä, että meidän talon edessä olevalla tiellä ajetaan aivan liian kovaa. Onneksi kukaan ei jäänyt alle, kävelytiellä kun kulkee tosi paljon ihmisiä, mekin lähes päivittäin.

Tänään me oltiin äipän kanssa koko päivä Helsingissä. Mentiin aamulla, käytiin Eiran sairaalassa äipän silmäkontrollissa ja sitten tavattiin mummi ja mummu ja humpsuteltiin loppupäivä. Kotiin tultiin iskän kyydissä. Ja meillä oli tavattoman hauskaa! Aurinko paistoi ja minä otin unta Espan puistossa!

Aamulla vaan meinasi käydä kalpaten, kun me herättiin vasta puoli yhdeksältä. Normaalisti minä herään viimeistään puoli kahdeksalta ja äippä ei sitten ollut laittanut herätyskelloa soimaan. No minäpäs jumppasinkin yöllä melkein puolitoista tuntia ja uni maittoi sitten aamusta. Meidän piti ehtiä 10:23 junalle ja vielä körötellä matka asemalle rattailla, joten aika kiirusta piti kyllä sitten meillä! Onneksi ehdittiin kuitenkin ihan hyvin.

Äippä on todennut, että minä osaan kontata ihan hyvin, jos vaan haluan. Muutaman kerran olen erehtynyt taitoani näyttämään ja nyt se yrittää saada minut tekemään sitä koko ajan. Tosi boring. Minä nimittäin mielummin haluaisin kävellä ja konttaaminen on tosi vauvojen juttuja. Taaperokärryllä minä menen jo aika vauhtia! Ainoa ongelma on seinät ja kulmat, jotka tulevat liian nopeasti vastaan. Kärryä en siis osaa kääntää vaan tarvitsen siihen jonkun apua.

Seisominen ilman tukea luonnistuu myös jo hyvin. Välillä vaan innostun kovasti ja alan heilutella käsiäni ja polkea jaloillani ja sitten tietysti kupsahdan!

Ruotsin risteily meni muuten hyvin. Siljalla oli ihana leikkihuone, jossa oli vaikka mitä! Keinuhevonen oli tosi kiva, sen kanssa keinuinkin useaan otteeseen. Helmin kanssa kovasti ihailtiin Muumipeikkoa, joka kävi meitä moikkaamassa useampaan otteeseen. Helmi ja minä järjestettiin aikamoinen show ruokapöydässä ja äippä sanoikin, että kaipaa tosiaan sitä, että joskus saisi syödä rauhassa. Minä en ymmärrä, miksi syömiseen pitää käyttää niin paljon aikaa. Söisi vaan jotain pikaisesti ja tulisi taas leikkimään minun kanssani!

Minä olen viime aikoina kovasti harjoitellut seisomista ilman tukea. Täältä löytyy pieni videopätkä, jonka äippä onnistui kuvaamaan. Sattui niin hassusti, että äippä kokeili juuri uuden kameran videokuvaustoimintoa kun minä seisoin ensimmäistä kertaa ihan itse! Kovin pitkään en vielä pysy pystyssä, kengät jalassa kyllä pidempään, mutta yritys hyvä kymmenen! Aina kun kaadun, muksahdan kyllä hienosti pepulleni, joten isoja vahinkoja ei juurikaan onneksi satu. Tänään seisoin muuten olkkarin pöytää vasten, irroitin otteeni ja seisoin hetken ja otin sitten yhden askeleen ilman tukea äippää kohden. Sitten tulinkin jo syöksymällä äipän syliin, mutta siitä se lähtee!

Ruokailu ei hirveästi kiinnosta minua nykyisin. Äippä on tosi epätoivoinen, sillä en tällä hetkellä suostu syömään yhtään mitään itsetehtyä. Itse asiassa suostun syömään vain neljää eri Pilttiä ja nekin 5-6-kuisten ruokia, mutta niitä syön yleensä kerralla 2-3dl. Jos minulle muuta tarjotaan, suu napsahtaa kiinni ja äkkiä. Saas nyt nähdä, koska taas kelpaa muukin. Hedelmiä en ole halunnut syödä moneen, moneen viikkoon, mutta tänään suostuin syömään desin verran luumu-omena-tuoresosetta. Puurokaan ei ole maistunut pitkään aikaan, vaan haluan syödä aamulla ja illalla jugurttia. Tänään aamulla äippä teki kaardinaalimunauksen ja tarjosi velliä maitopullon sijaan, ja minä se vasta loukkaannuin!

Neuvolassa käytiin eilen ja uudet mitat ovat 76cm ja 9800g. Hyvin olen kasvanut, sanoi neuvolantäti ja väitti ruoan maistuneen. :) No kyllähän se maistuu, jos saan syödä mitä haluan. Pinsettiote on tarkka, samoin lähinäkö ja kuulo ja hemoglobiininkin täti mittasi: 134! Äipälläkin on aina tosi korkea hemppa, joten äitini poika olen. Täti ihmetteli hyvää tasapainoani ja sanoi minun olevan todella aurinkoinen ja iloinen lapsi. Niinhän minä olenkin, aina kun ollaan jossain muualla kuin kotona. Kotona minulle tulee tosi helposti tylsää ja sitten minä kitisen.

Meidän perhe kävi juuri äsken tekemässä tonttikaupat ja nyt me sitten omistetaan reilu tuhat neliötä maata. Minä en malta odottaa, että pääsen raksalle kirmailemaan! Aion olla kovasti avuksi iskälle!

Minä keksin pari iltaa sitten, että sängyssähän voi kävellä puita pitkin. Nukuttaminen onkin äipän mielestä aika tuskaista touhua nykyään, minä nousen istumaan, seisomaan ja steppaan pitkin sänkyä. Lopulta äippä vaan pitelee kiinni pepusta eikä anna enää nousta ylös ja sillä tavalla minä rauhoitun. Äippä sanoo, että jokaisella lapsella on tarkoituksensa ja minut on selvästi laitettu tänne pidentämään hänen hermojaan. Syytä olisikin, on tuo aika lyhytpinnainen. Äippä sanoo, että minä olen ihan samanlainen ja meillä voi olla tuskaiset teinivuodet edessä. Minä en edes tiedä, että mitkä ne teinivuodet on, mutta odotan innolla!

Päikkärit minä nukun nykyään pääasiassa sisällä. Ulkona nukun vaan lyhyitä pätkiä, aina joku melu herättää minut. Sisällä omassa sängyssä (kun vaan maltan nukahtaa) nukun hyvät ja sikeät unet. Ihan pienenä minä en nukkunut kuin liikkuvissa vaunuissa, sitten opin nukkumaan partsilla ja nyt haluan omaan sänkyyn. Äippä on ihan ihmeissään. Sinänsä on äipän mielestä hyvä, että osaan nukkua sisällä, partsivaunut olivat jäämässä tosi pieniksi ja äippää ei kuulemma olisi huvittanut kantaa rattaita edestakaisin rappusissa. Meidän talossa kun ei ole hissiä. Partsivaunuihin olisi pitänyt lisäksi ostaa valjaat, etten olisi päässyt putoamaan niistä pois, mutta nyt se ei siis ainakaan näillä näkymin ole tarpeen.

Ensi viikolla on muuten ihan hirveästi tekemistä. Ensin maanantaina minulla on neuvola, sitten tiistaina tehdään vihdoin kaupat tontista kaupungin kanssa ja torstaina lähdetään laivalle. Minulla ja Helmillä (Venlan sisko) on siellä sitten tosi villiä menoa!

Olen muuten alkanut jutella tosi paljon. Väiskin nähdessäni sanon nyt melkein aina "Vää" ja Elsalle "Ee", molemmat tosi vienolla ja hellällä äänellä. Lamput ovat tosi kiinnostavia ja ne ovat minulle "ämppy" tai "ppy".