Niilon, Lassin ja Kertun blogi

Meillä on viime ajat menneet aika lailla raksalla. Iskä on siellä joka ilta enkä minä joinain päivinä sitä juurikaan edes kotona näe. Sen takia me ollaan sitten äiskän kanssa menty raksalle iskään moikkaamaan ja isoja koneita katsomaan. Kun meillä revittiin kaivurilla kantoja maasta pois, minä pääsin ihan itsekseni kaivurin kyytiinkin! Eikä minua yhtään pelottanut, vaikka istuinkin kaivurinsetä-Karin sylissä!

Minä sanon jo muutaman sanan ja ymmärrän vaikka mitä. Tässä näitä juttuja, joita jo sanon: äitii, ii (=isi), Ee (=Elsa), Väiki (=Väiski) ja vauvau (=vauva). Auton nähdessäni sanon a-brrrr. Nämä asiat osaan näyttää, kun minulta kysytään, että missä ne ovat: lamppu, jääkaappi, mikroaaltouuni, kirjahylly, pöytä, liesituuletin, ikkuna, kukka, puu, kaivuri, keinu... enhän minä osaa edes kaikkia luetella, niitä kun on niin paljon!

Kun äippä sanoo, että Tanssi Niilo! minä pyörin kovaa vauhtia ympäri. Joskus pyörin niin paljon, että kupsahdan ja se on aika hassua. Osaan myös pyydettäessä taputtaa ja hyppääminen on minusta huisin hauskaa. Kun äippä sanoo Hyppää! minä menen kyykkyyn ja ponnistan ylöspäin. Ja tietysti huudan Äh! Nyt työn alla on kiipeäminen, raksalla kiipeän jo kaivojen ja sellaisten päälle ja kotona kovasti harjoittelen sohvan kanssa.

Minä en enää tuttipullosta juurikaan perusta vaan hörppään maidot ruoan päälle nokkamukista. Osaan kyllä juoda tavallisen mukinkin reunasta, mutta äipän mielestä se on hankalaa kun haluan itse juoda. Nokkiksella en kuulemma saa sellaista sotkua aikaiseksi. Tylsä äiti, sotkeminenhan on hauskaa. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa juon vielä tuttipullosta. Silloin on kiva rötköttää äipän tai iskän sylissä ja olla vielä vähän vauva. Äippä muuten ihmettelee, kun minä olen aikamoinen iltasyöppö. Syön ensin lautasellisen puuroa, siihen päälle jogurttia joskus kokonaisen purkin ja vielä 2,5-3dl maitoa. Täytyyhän miehen nyt syödä, että jaksaa sitten koko yön nukkua. Aamuisin taas ruoka ei oikein maistu ja äippä alkaa vihdoin tajuta, että minä en juurikaan aamuisin halua syödä.

Me ollaan äipän kanssa vietetty aikamoisen aktiivista elämää viime viikkoina. Ensin meillä kävi Laura kylässä ja sitten me lähdettiin äipän kanssa Tampereelle. Siellä oltiin ensin Salla-tädillä ja sen jälkeen vielä Metten luona. Minulla ja Mettellä oli tosi kivaa, Mette ei vaan oikein ymmärtänyt minun hellyydenosoituksiani. Luulisi nyt tajuavan, että jos minä viitsin jonkun hiuksia kiskoa ja naamaa nipistellä, minä tosiaankin tykkään siitä. Naiset on aika hassuja.

Tampereella päätin sitten tehdä uuden hampaan: vastapuhjenneen takahampaan viereen poksautin kulmahampaan. Viime viikolla tekaisin vielä kaksi uutta kulmahammasta eli hampaita suussa on yhteensä 12. Lisää aion tehdä nyt vielä samaan syssyyn, ainakin sen puuttuvan kulmahampaan ja muutaman takahampaan lisää. Muuten menee ihan hyvin, mutta öisin minua sattuu kovasti ja olenkin nukkunut melkein koko yön äipän kainalossa. Se on kivaa! Paitsi se on tyhmää, kun äippä ei anna minun kiskoa hiuksia yöllä. Outo tyyppi.

Torstaina äippä vei minut hassuun paikkaan. Siellä oli täti, joka halusi minun istuvan tai seisovan paikoillani ja katsomaan eteenpän. Enemmän minua kiinnostivat isot, kirkkaat lamput, joita siellä huoneessa oli paljon. Äippä välillä suoristeli minun vaatteitani ja yritti harjata hiuksia järjestykseen ja vei minua takaisin sen tädin eteen ja minä vaan aina karkasin uudestaan ja uudestaan. Ensi viikolla saadaan kuulemma koevedokset, saas sitten nähdä mitä ne oikein ovat. Minä kerron, jos vaan äippä suostuu ne minulle näyttämään.

Eilen me käytiin äipän ja iskän kanssa katsomassa eläimiä Vantaanjokitempauksessa. Siellä oli kanoja, kukkoja ja kalkkunoita ja muitakin lintuja sekä heppoja! Minä ihastuin pieneen ponivarsaan, jota halailin kovasti. Isoa heppaakin oli kiva silitellä iskän sylissä. Siellä oli myös hassuja eläimiä, alpakkoja, joita äippä kovasti ihasteli. Minulle on kuulemma tulossa talveksi villatakki alpakasta, sanoo äippä. Pyh, sanon minä, en minä mitään villatakkia tarvitse.