Niilon, Lassin ja Kertun blogi

Niilolle on tullut viime viikkojen aikana leikkeihin uusia elementtejä. Autot törmäävät toisiinsa, on onnettomuuksia ja sitten paikalle tullut paloauto kaatuu ja palopäällikkö kuolee. Kuolema kiinnostaa poikaa tavattomasti ja hän haluaa käydä useamman kerran viikossa hautausmaalla. Hautakivistä pitää lukea, kuka siihen on haudattu ja oliko hän kuollessaan vanha. Lähes joka päivä keskustellaan myös siitä, kuka haudat hautasmaalle kaivaa, ja mitä ihmettä sitten tehdään, kun haudankaivaja kuolee. Kuka kuopan sitten kaivaa?

Samaan aikaan leikeissä alkoi esiintyä pyssyjä, miekkoja ja muita aseita. Meillä ei juurikaan telkkaria katsota ja puistoleikeissäkään en ole moisia huomannut, mutta jostain Niilo ne keksi. Miekkaleikkeihin kelpasi aluksi kepit, kunnes nelivuotislahjaksi suurin toive oli ihan oikea miekka. Äiti antoi lopulta periksi ja nyt Niilo omistaa hurjan hienon vanhanaikaisen puumiekan. Kiitos mummulle lahjasta! Miekalla jahdataan Niilon mukaan lohikäärmeitä ja dinosauruksia.

Myös puheissa näkyy jonkinlainen nelivuotiaan ylivertaisuus. Harva se päivä äiti sahataan poikki tai leikataan kahtia. Joskus Niilo saattaa yhtäkkiä julistaa, että "tänään aion hajottaa maailman" tai "pistän maailman ihan mäsäksi!". Muutama päivä sitten sanavalinta oli sellainen, että äidillä ei pokka enää pitänyt:

Niilo: *hyppää kulman takaa äidin eteen* Tsädäm! Mä tulin pilaamaan sun elämäsi!

Labels: Niilo kasvaa, Niilon suusta