Niilon, Lassin ja Kertun blogi

Yleisön pyynnöstä tässä Kertun synnytyskertomusta!

Poikien synnytykset eivät ole edenneet mitenkään hurjaa vauhtia, joten odotettavissa oli, ettei nuorimmaisellakaan olisi mikään kiire maailmaan. Niilo syntyi 40+5, lapsivedet menivät yöllä ja siitä meni reilu 12 tuntia, että synnytys käynnistyi. Herra syntyi sitten illalla kymmenen aikaan. Lassi syntyi 38+2, synnytys käynnistyi yöllä supistuksilla ja eteni hissukseen niin, että kohdunsuu oli 8 senttiä auki. Siinä vaiheessa sydänäänet olivat huolestuttavat ja aika nopeasti tehtiinkin sektiopäätös. Lassi syntyi sitten leikkurissa puolen päivän jälkeen.


Prinsessallamme oli laskettu aika torstaina 14.4. Tiistaina iltapäivästä lähtien tuli napakoita supistuksia, mutta ei mitään säännöllistä kuitenkaan. Aloin kuitenkin olla aika varma, että yöllä tulee lähtö sairaalalle. Illalla kävin vielä seitsemän jälkeen kaupassa, syötin Lassille iltapuuron ja laitoin pojat nukkumaan. Sen jälkeen yritin tehdä Nextille tilausta, mistä ei tullut yhtään mitään kun olo oli jotenkin tosi epämukava. Kymmenen jälkeen yritin mennä nukkumaan, mutta supistuksia tuli sen verran tiheästi, että unesta ei tullut mitään. Tomppakaan ei ehtinyt nukahtaa vaan alkoi kannella sairaalakassia ympäri taloa, kun oli varma, että pitäisi kohta lähteä. Yhdentoista aikaan soitettiin Tompan äidille varoitus, että yöllä varmaan kutsu kävisi, ja hetken päästä soitettiin, että ehkä olisi parasta tulla jo valmiiksi kun supistusten väli oli enää neljä minuuttia. Mummo kaarsikin pihaan ja soittelin vielä sairaalalle, että tulossa ollaan. Sairaala on ihan vieressä, joten oltiin siellä sitten heti puolen yön jälkeen.

Kätilö pisti ensin puoleksi tunniksi käyrälle ja katsoi sitten vasta kohdunsuun tilanteen. Tuomiona oli, että kohdunkaulaa oli puolitoista senttiä jäljellä ja kohdunsuukin vain puolisentoista senttiä auki. Kätilö yritti ehdotella, että lähdettäisiin vielä kotiin odottamaan, mutta suostui sitten kuitenkin siihen, että jäätiin tarkkailuhuoneeseen. Supistuksia tuli sen verran tiuhaan, että en millään halunnut kotiin enää lähteä. Tarkkailuhuoneessa yritettiin nukkua, mutta en saanut millään supistusten välissä unta. Puolentoista tunnin päästä oli pakko soittaa kätilö paikalle, kun teki aika lailla jo kipeää. Kätilö oli ollut nukkumassa ja vähän kärttyisenä saapui paikalle tiedustelemaan, että mikä on hätänä! Päätti sitten katsoa, onko mitään edistystä tapahtunut ja kohdunsuu olikin auennut jo kuuteen senttiin. Siirryttiin sitten salin puolelle, jossa nappailin ilokaasua. Puolen tunnin kuluttua kohdunsuu oli kahdeksan senttiä auki. Pyysin jotain puudutusta, mutta kätilö totesi, että synnytys etenee niin nopeasti, että puudutusta ei enää ehditä antaa. Sen sijaan kätilö puhkaisi kalvot. Tässä vaiheessa iski kamala paniikki: entä jos lapsivettä ei taaskaan olisi? Ja saman tien ihana helpotus, kun hyvä määrä lapsivettä lorahti ulos. Kätilö poistui salista jonnekin, ja melkein saman tien tunsin, että vauva syntyy nyt heti. Soiteltiin kelloa, kätilö tuli paikalle ja kohdunsuu olikin kokonaan auki. Sitten pari ponnistusta ja vauva syntyi. Arvioin säännöllisten supistusten alkaneen n. klo 20:30, kalvot puhkaistiin tasan klo 03:00, ponnistusvaihe alkoi 03:07 ja vauva syntyi 03:09. Syntyessään sai kymmenen pistettä!


Ehdottomasti näistä kolmesta helpoin synnytys, vaikka luomuna menikin! Muutenkin sairaala-aika oli todella helppo. Niilo joutui aikoinaan keltaisuuden takia valohoitoon ja sairaalassa meni sitten viisi päivää. Lassin sairaala-aika venyi yli kolmeen viikkoon. Kertun kanssa kaikki meni ihan täydellisesti, vauva söi jo salissa reippaasti ja jatkoi samaa tahtia. Lassin raskaudessa olleen raskausdiabetesdiagnoosin takia Kertulta seurattiin verensokereita, mutta hyvin pysyivät ylhäällä ilman lisämaitoja. Kertun syntymämitat olivat siis 49 cm ja 3275 g, paino laski sairaalassa vain noin sata grammaa ja kääntyi sen jälkeen taas nousuun!

Labels: Kerttu